John Richardson

thumb|250px John Richardson (5. marraskuuta 1787 Dumfries – 5. kesäkuuta 1865 Grasmere, Westmorland) oli skotlantilainen tutkimusmatkailija, laivaston lääkäri ja luonnontieteilijä.

Richardson opiskeli lääketiedettä Edinburghissa ja hänestä tuli laivaston kirurgi 1807. Hän purjehti John Franklinin kanssa etsimässä Luoteisväylää vuosina 1819–1822. Richardson kirjoitti retkestä julkaistuun kirjaan kappaleet geologiasta, kasveista ja kaloista.

Franklin ja Richardson palasivat Kanadaan vuosien 1825 ja 1827 välillä ja matkustivat maitse Jäämerelle. Retken luonnonhistoriallinen anti oli niin suuri, että se piti julkaista kahdessa erillisessä osassa, ''Flora Boreali-Americana'' (1833–1840), jonka kirjoitti William Jackson Hooker, ja ''Fauna Boreali-Americana'' (1829–1837), jonka kirjoittivat Richardson, William Swainson, John Edward Gray ja William Kirby.

Vuonna 1838 Richardson sai lääkärin viran Portsmouthissa ja 1840 tarkastajan viran laivaston sairaalassa. Hänet äänestettiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1825.

Richardson aateloitiin vuonna 1846. Hän teki John Raen kanssa epäonnistuneen retken etsimään Franklinia 1848–1849 ja kirjoitti retkestä teoksen ''An Arctic Searching Expedition'' (1851). Hän vetäytyi Lake Districtin alueelle 1855. Hänet on haudattu Grasmereen.

Hänen muita teoksiaan ovat muun muassa ''Icones Piscium'' (1843), ''Catalogue of Apodal Fish in the British Museum'' (1856), toinen painos teoksesta ''Yarrell's history of British Fishes'' (1860) ja ''The Polar Regions'' (1861).

Richardson nimesi linnuista ainakin valkopyrstöriekon (''Lagopus leucura'') ja trumpettijoutsenen (''Cygnus buccinator''). Hänen kunniakseen on nimetty rikkikurkkuseppä (''Eubucco richardsoni'') ja saintluciansirkkunen (''Melanospiza richardsoni''). Wikipedian tuottama